Kemin Eläkkeensaajat teki retken Kemijoen Isohaaran ja Vähähaaran väliseen Vallitunsareen, joka on useimmille paikkakkuntalaisillekin aina ollut eksoottinen paikka. Se on tiedetty, että saarella on asunut voimalaitoksen työntekijöitä ihan ylintä johtoa myöten mutta saari pysyi pitkään täysin suljettuna ulkopuolisilta. Meille tuo vehmas mutta vähän ränsistynyt ja pusikoitunut saari näyttäytyi loppukesän auringonpaisteessa todellisena helmenä.
Isohaaran vesivoimalaa alettiin rakentaa sen jälkeen kun saksalaiten tuhoama silta oltiin saatu rakennettua 1946. Vesivoimaa tarvittiin sähkön tuotantoon ja sillä oli merkittävä osuus Lapin jälleenrakentamisessa. Samalla kuitenkin menetettiin toinen peräpohjalaisille tärkeä luonnon lahja eli lohi. Pato esti lohen nousun Kemijokeen vuosikymmeniksi kunnes viime vuosina monien kokeilujen jälkeen ollaan pikkuhiljaa saamassa toimiva lohiporras.
Saaren historiaan liittyy siis kaksi asiaa ennen muita: lohi ja sota. Lapin sodan melskeissä saarella oli saksalaisten ylläpitämässä vankileirissä 700 sotavankia ja saarella onkin edelleen venäläisten sotilaiden hautausmaa ja muistomerkki. Sota on ohi, haavat ovat arpeutuneet mutta lohesta kiistellään edelleen. Kuka saa kalastaa ja missä, nouseeko lohi yläjuoksulle vai ei, onko Perämeren lohi palannut entisen kaltaiseksi. Kalastra riittää aina kiistan aiheeksi.
Oppaanamme toimi Jukka Arponen, joka kertoi saaren historiasta, sen kukoistuksesta ja rispaantumisesta todella mielnkiitoisella tavalla. Oli todella mielenkiintoinen päivä ja taas kerran täytyy todeta, että ihan omilta nurkilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista kun vain sillä silmällä osaa katsoa.